Ajatuksia A.S.S.

Olin ennen Anonyymit Sinkut Seuraan tuloa masentunut ja yksinäinen. Huomasin lehdessä ilmoituksen, että Jyväskylään perustetaan sinkku ihmisille tarkoitettu ryhmä. Päätin, että nyt lähden katsomaan avajaisbileisiin mitä siellä tapahtuu!

Wankkurissa minut otettiin tosi hyvin vastaan, eikä kukaan katsonut, että mitä tuo täällä tekee. Sen illan jälkeen aloin käydä säännöllisesti lenkkiryhmässä ja muissa tapahtumissa. Kuukauden mukana olon jälkeen pari kaveriani sanoi, että ääneni ja olemukseni oli muuttunut paljon pirteämmäksi. Sama vanha iloisuus on palannut takaisin ja olen saanut paljon hyviä uusia ystäviä seuran kautta.

Suosittelen lämpimästi "äässin" toimintaa kaikille sinkuille, meil on hauskaa!!!

-Mies 39.v-

Tässä mun tarina miksi tulin Äässiin! Olin jo vuosia kytännyt, että olisiko samanhenkisille sinkuille toimintaa ja sitten huomasin helmikuussa Jyväskylän kaupunkilehdessä jutun, että on perustettu anonyymit sinkutseura ja ajattelin, että tämä voisi olla mun juttu. Tulin mukaan maaliskuussa lenkkiporukkaan ja sen jälkeen olen ollut useimmissa tapahtumissa ja hauskaa on ollut ja olen saanut paljon uusia ystäviä! Jalkapalloa on ollut mukava pelata samanhenkisessä porukassa ja bileet on olleet hauskoja ja olen saanut mukavaa seuraa muihinkin tapahtumiin. Tämä on tehnyt minulle hyvää ja itsevarmuus on kasvanut, elämä ei enää ole tylsää ja sitä samaa.
Ja se tuntuu myöskin hyvältä kun on vaikeaa, niin kuuntelija ja tukija löytyy Äässistä !

-Mies-

Olen hiljattain eronnut nainen, lapset jo aikuisia. Eron jälkeen vietin hiljaiseloa, kävin joskus teatterissa, luin kirjoja, jne. Olin vähän masentunutkin ja uniongelmat vaivasivat. Kaikki ystävät olivat parisuhteessa, eikä rouvista saanut seuraa ulkona käymiseen ainakaan kovin usein Kerran satuin lukemaan sanomalehdestä jutun, jossa kerrottiin Jyväskylään perustetusta sinkkuseurasta, ja kiinnostuin. Niinpä vierailin seuran nettisivuilla, totesin, että hyvältä vaikuttaa, ja sitten minulle tulikin kiire. Tarjolla oli tutustuminen Laajavuoren uuteen kylpylään ja keilahalliin. Olin jo ajatellut, että minkähänlainen se uusi kylpylä on, ja tässähän oli mainio tilaisuus käydä katsastamassa paikka. Mutta voi, ilmoittautumisaika oli menossa umpeen jo seuraavana päivänä. Ei muuta kuin heti paikalla rekisteröitymään ja maksamaan osallistumismaksu. Sen jälkeen ajattelin, että olisi varmaan kiva tutustua porukkaan jo ennen kylpylään menoa, ja päätin lähteä mukaan kimppalenkille Jyväsjärven rantaraittia kiertämään, kun muutenkin harrastin lenkkeilyä. Ensi kosketus seuran jäseniin oli mutkaton ja lämminhenkinen, oli helppoa liittyä joukkoon. Aluksi lenkeillä kävi vain kourallinen sinkkuja, mutta sisukkaasti jatkoimme, ja pian porukka alkoi kasvaa. Kylpyläreissukin tuli tehtyä, mukavaa oli, ja tutustuin jälleen uusiin ihmisiin. Mitä enemmän osallistuin lenkkeilyyn ja muihin tapahtumiin ja illanviettoihin, sitä antoisampaa kaikki oli. Mieliala koheni isoin harppauksin, uniongelmatkin jäivät taakse. Äässiläisenä oloa on nyt takana puoli vuotta, ja täytyy sanoa että tämä on ihan mahtavaa porukkaa. Uusia tuttavia ja ystäviä on paljon, eikä todellakaan tarvitse miettiä, mistä löytyisi kaveri seuraksi, teatteriin tai tansseihin tai muuhun vastaavaan, jos itsellä ei huvita olla yksin kotona. Sinkkuporukasta löytyy. Nyt melkein jo käy mielessä, että jos uusi elämänkumppani joskus jossakin olisi tyrkyllä, pitäisikö se torjua, ettei tarvitsisi luopua tästä vauhdikkaasta sinkkuelämästä.

-Nainen-

No niin elikkäs tässä olis tarina siitä millaista elämä oli ennen A.S.S. eli tulin tähän joukkoon mukaan siitä tilanteesta, että olen ollut sinkkuna jo useamman vuoden. Ja onhan se ollut hieman tylsää olla kaveri porukoissa se "ns. kolmas pyörä", kun kaikilla muilla on jo siinä vaiheessa ollut jo omaa seuraa. Kun mä kuulin tästä jutusta niin olin kyllä ensiks, että uskallanko lähteä mukaan koska saatoin hieman pelätä. Jo heti ensimmäisistä hetkistä lähtien tunsin itseni kuuluvan tähän joukkoon, koska niin hyvin minut otettiin vastaan ja heti sain uusia ystäviä ja olen saanut tutustua aivan uusin ihmisiin joita en olisi ennen tavannut. Nyt oonkin huomannut sen kuinka hauskaa on olla tässä porukassa mukana, päivääkään en vaihtaisi pois. Tää on ollut aivan uskomattoman mukavaa aikaa mitä oon saanut kokea. A.S.S. on antanut mulle sellaista potkua elämään, josta oon vain voinut uneksia. Jokaisella meillä on varmaan suurin piirtein samanlaisia ajatuksia mielessä tälläkin hetkellä. Jokaisin on vaan koettava se tunne mitä tästä saa aikaan oppii tapaamaan uusia ihmisiä mukavien tapahtumien kautta. Jo kokemiani hetkiä muistelen varmaan vielä todella pitkään aina saa hymyn huulille kun miettii, että mitä sitä on tullut koettua kun liityin mukaan tähän porukkaan :)

Jokaisen on vaan noustava ylös ja lähdettävä mukaan vaikka se alussa tuntuisi, että uskaltaako sitä lähteä, voin sanoa että KYLLÄ kannattaa lähteä mukaan.

-Anonyymi-

Okei, huomasin Keskisuomalaisessa jutun sinkku tapaamisesta ravintola Vankkurissa, ja innostuin heti...jesss, tää on hyvä juttu! Valitettavasti sitten kävi niin etten päässyt sinne omien kiireiden takia, ihan samalla tavalla on käynyt sen jälkeenkin,etten ole päässyt tulemaan niihin mukaviin ja iloisiin,avoimiin tapahtumiin.(Tai sitten on mennyt joskus "pupu", sinne-you know?) Viime kesänä Neste rallin aikaan tapasin muutaman "tosi" aktiivin, ja touhu vaikutti suorastaan ammattimaiselta, sitähän se on edelleen, monet kiitokset tässä vaiheessa "PÄÄKALLOPAIKAN" upeasta ja pyyteettömästä työstä meidän kaikkien hyväksi!!! Sen tapaamisen seurauksena sitten Kikka keksi delegoida mulle ensi kesän Neste ralli tapahtuman järjestämisen, siis toki se tehdään yhdessä, mutta mukana ollaan täysillä. Koska olen nykyään eläkeläinen, niin mullahan on rutosti aikaa, näin moni luulee-HEH HEH ja höpi höpi, nyt pitää elää enemmän kalenterin kanssa kuin työ elämässä, siis melkein,ettei tule liioiteltua? Hypätään seuraavaan juttuun ennenkuin tästä tulee romaani, eikä kukaan jaksa lukea loppuun,ehkä paras on tulossa???

Olen eronnut n.10 vuotta sitten, kolme aikuista lasta ovat omilla tahoillaan ja eroni jälkeen olen tietoisesti elänyt yksin. Erot ovat olleet rankkoja kokemuksia kaikille perheenjäsenille, ja en halua enää koskaan aiheuttaa mielipahaa kenellekkään, siksi olen sinkku vaikka välillä koenkin yksinäisyyttä, sitäpaitsi syyllistän itseäni, vaikka ainahan asioissa on useampi osapuoli. Huom!mitään dramatiikkaa tai kolmatta osapuolta ei ollut sotkemassa omia tapahtumia.
Joskus miettii omaa elämää eteenpäin, haluanko/uskallanko enää sitoutua, mitä jos taas...kaikki menee pieleen ja tuska palaa! Olenko "vellihousu"??? Oma elämä on ollut värikäs, antoisa, tapahtumarikas(16 muutoa ympäri Suomea), jopa traaginen, ihme että yleensä olen nyt tässä kirjoittamassa tätä "vuodatusta", mutta niistä sitten joskus myöhemmin!

-Näin tuumaili 56v. mies Jyväskylästä-