Idea Anonyymit Sinkut Seurasta eli A.S.S:stä syntyi marraskuussa 2009. Tuolloin idean äiti, Kirsi Sakari, päästi suustaan sammakon ystäviensä Katriina Korhosen ja Hanna Raution kuullen eikä varmasti tuolloin kukaan meistä arvannut mitä tuon sammakon karkuun päästäminen vielä saisikaan aikaan. Kirsin sanottua ideansa ääneen olikin sitten sillä selvä mitä nämä naiset alkaisivat seuraavaksi työstämään. Tämä tehokolmikko päätti, että nyt tehdään historiaa! Nimi seuralle tuli kertarytinällä sen enempää miettimättä: Anonyymit Sinkut Seura ja siitä lyhenne A.S.S. oli kuin tehty juuri tätä ideaa varten. Samantien perustimme Facebookiin fanisivuston ja päätimme, että 30 fania kerättyään seuralle järjestettäisiin avajaiset. 30 fania oli kasassa jo muutamassa päivässä, joten oli aika kääriä hihat ja alkaa epäuskoisen toiveikkaana tuumasta toimeen. Hannasta paljastui lahjakas webmasteri, joka soitti Kirsille jo seuraavana aamuna, että tylsyyksissään illalla hän oli tehnyt A.S.S:lle nettisivut.

Seuran sääntöjä miettiessämme päätimme, että säännöt tulisi pitää yksinkertaisina. Päätimme, että seuran jäseneksi voi liittyä kuka tahansa sukupuoleen, ikään, uskonnolliseen tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. Yksi kriteeri kuitenkin vaaditaan. Uuden jäsenen tulee olla siviilisäädyltään sinkku. Päätimme myös, että seura alkaisi järjestämään yhteistä mukavaa tekemistä sinkuille ja deittipalveluksi A.S.S. ei ryhtyisi. Ihmiset saisivat tutustua toisiinsa tapahtumissa ja ystävystyä uusien tuttavuuksien kanssa.


Avajaiset järjestettiin 13.2.2010 Saloon Wankkurissa Jyväskylässä. Paistoimme karjalanpiirakoita ja teimme coktail-tikkuja avajaispäivänä pikkupurtavaksi iltaa varten. Samalla keskustelimme jännittyneinä tulevasta illasta. Emme uskaltaneet suuria unelmoida. Ääneen uskalsimme toivoa ehkä 20 kävijää.  Pelkäsimme, ettei ketään tulisi paikalle. Tajuhan siinä meinasi lähteä, kun paikalle kertyikin 80 uteliasta ihmistä, jotka olivat kuulleet A.S.S.stä joko radiosta tai lukeneet lehdestä. Alussa ihmiset istuivat omissa pöydissään ja vilkuilivat vieraisiin pöytiin ujoina ja arkoina. Tervetulopuheiden jälkeen tunnelma vapautui kuitenkin välittömästi yhteisen tutustumisleikin ansiosta. Tunnelma oli tämän jälkeen katossa ja ihmiset saivat rohkeutta lähteä juttelemaan uusille tuttavuuksille. Avajaisissa tuli jo erittäin selväksi, että tällaista yhteisöä oli jo kauan kaivattu. Lehdet ja netti ovat täynnä deittipalveluja ja -ilmoituksia, mutta nämä ihmiset kuitenkin kaipasivat ystäviä.  Avajaisissa ihmisiltä pääsi kyynel jos toinenkin, koska pitkästä aikaa elämässään monet tunsivat niin vahvoja onnellisuuden tunteita. Ihmiset tulivat avoimesti kertomaan meille vuosien yksinolosta, yksinäisyydestä, peloista, surusta, sosiaalisen elämän puuttumisesta, syrjäytymisestä, kipeistä eroista ja jopa niistä itsetuhoisista ajatuksista mitä vuosien yksinolon ja onnettomuuden aikana sisälle oli patoutunut. Ideoita lenteli ilmoille myös siitä miten seuran toimintaa lähdettäisiin viemään eteen päin.

Tuon illan jälkeen me perustajajäsenet olimme lähinnä järkyttyneitä. Puhuimme viikkoja siitä, miten silmämme aukesivat todellisuudelle. Tämä maa on täynnä yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole ollut vuosiin ainuttakaan ystävää. Näille ihmisille päivän kohokohta on ollut se, kun lehtimyyjä on soittanut ja on ollut edes joku jolle puhua edes pieni hetki. Avajaisten jälkeen ei ollut epäilystäkään siitä, että jatketaanko A.S.S:n toimintaa vaiko ei.

A.S.S:n unelma ei ole enempää eikä vähempää kuin valloittaa vaikka koko maapallo. Haluamme kuitenkin edetä paikkakunta kerrallaan ja huolehtia, että homma lähtee kunnolla käyntiin siellä mihin toiminta leviää. Olemme innoissamme tulevaisuuden suunnitelmista. Meillä on vain taivas rajana! Tämä työ on meille kutsumus. Rahan takia tätä ei tehdä vaan rakkaudesta ihmisiin, näihin meidän ihaniin kanssaeläjiin. Mahtavaa on ollut se että tapahtumissa jokainen uusi tulokas otetaan porukkaan avosylin vastaan. Motoksi onkin muotoutunut ”halataan kun tavataan”! Paras palkinto tässä työssä on se, kun ihmiset tulevat kertomaan hymyilevin suin elämänlaadun paranemisesta. Yhdelle jäsenellemme mm. oli tuttu sanonut: ”Ootko sä rakastunut, kun hymyilet nykyään koko ajan taukoamatta?” Tämä jäsen oli sitten tokaissut kysyjälle: ”Joo oon rakastunut äässiin!” Nämä ihmiset, jotka tulivat avajaisiin silmänaluset mustana, suupielet alas päin kääntyneinä, arkoina ja hiljaisina, tulevat tapahtumiin tänä päivänä hymyssä suin kädet ojennettuina, jotta voivat halata kaikkia paikallaolijoita. Hymy on meidän palkinto!